Luonto

Alueen maisemalliset arvot

Kyläsuunnitelman teon alkuvaiheissa nostettiin esiin seuraavia maisemallisia arvoja, joiden säilyttäminen ja tutuksi tekeminen on keskeisin tavoite.


Järvet ja lammet

Alueella on useita pieniä järviä ja lampia, joista useimpien rannalla ei ole paljoakaan mökkiasutusta. Rekujärvi, laajan Rekujärvensuon keskellä, on täydellinen rauhan tyyssija sellaista etsivälle.

Vihdanlammin rannalla on vain yksi kesämökki ja sekin kaukana rannasta. Ojajärven rannalla käytiin vuosikymmenet sitten ahkerasti uimassa, nyt se on ruohottunut, mutta polkuja pitkin sinne pääsee hyvin vieläkin.

Ekojärven lintuvesialue ja lintutorni on oma nähtävyytensä ja lintuharrastajien suosiossa. Siellä järjestetään erilaisia kokoontumisia, mm. diakonia- ja lähetyspiirejä. Ekojärven vaiheista enemmän kirjassa ”Lantulan ja Ekojärven seutu ajassa muuttuneessa”; sivu 142.

Herajärvellä ja Kivijärvellä on jonkin verran mökkiasutusta, mutta niiltäkin löytyy vielä rantoja, joissa voi jokamiehen oikeudella käydä uimassa ja vaikka tehdä retkiä luontoon.

Vuoret ja kalliot

Vuorien nimiä ovat mm. Aaroninvuori, Pervon vuori, Venekorvenvuori, Ohrakankaanvuori, Tenukallio, Vastavuori, Hannulanvuori, Mittistenvuori (Hauskakallio), Rusunvuori, Haapakorvenvuori jne.

Ekojärven kanava

Ekojärven kanava on oma nähtävyytensä ja siitä enemmän em. Kirjassa; sivu 139.

Suot

Alueella on kauniita soita, mm. Rekusuo, Varessuo joiden maisemallinen arvo tulee säilyttää tuleville sukupolville.

Vankimusjärvi

Vankimusjärvi ja sen vaiheet kuuluvat läheisesti kylän historiaan. Nykyisin järven pohja on pääosin viljelyksessä.

Vatajantie

Koko Vatajantie Tampere-Rauma valtatieltä Vesilahdentielle, noin 4,5 km, on maisemaltaan arvokas. Tien varrella on kauniisti hoidettuja taloja, enimmäkseen kesäasuntoja. Tie kulkee aivan talojen seinustojen vierestä. Tie on kapea mutkikas, sorapäällysteinen, mutta sillä ajaa mielellään.

Vatajantie kulkee läpi vaihtelevan maaston, on ylämäkeä ja on alamäkeä. Ympärillä on paikoin hienoja katajaketoja. Tänä talvena sen reunoille on ilmestynyt muoviset aurauskepit luonnonkuusien sijaan, mikä pilaa maisemaa.

Pirkanmaan ympäristökeskuksen kirjassa ”Pirkanmaan perinnemaisemat vuodelta 1999” on kuvattu yksi Vatajantien varressa oleva rauhoitettu perinnemaisema Ala-Pohjan laidun, Ala-Pohjan, nykyisen Ruusunoksan risteyksesta Vatajalle päin.

Vatajantien varrella noin kilometri valtatieltä on rauhoitettu niinipuu, joka on katsomisen arvoinen. Tieltä sinne on pellon ojienreunoja pitkin noin 200 metriä.

Perinnemaisemat

Pirkanmaan ympäristökeskuksen julkaisussa ”Pirkanmaan perinnemaisemat” vuodelta 1999 on mainittu alueelta seuraavat perinnemaisemat:

Ala-Pohjan laidun

”Karkun-Tyrvään valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella, Ala-Pohjan talon länsipuolella sijaitsee maisemallisesti merkittävä, kallioinen haka- ja laidunalue. Osa alueesta oli 1900-luvun alussa perunamaana. Kohde on ollut 1970-luvun alusta nautakarjan laitumena pitkähkön tauon jälkeen ja sitä on lannoitettu 1990. Kesällä 1993 haka oli kahdeksan lehmän ja vasikoiden laitumena. Kesällä 1998 aluetta laidunnettiin melko voimakkaasti. Puustoa on harvennettu noin puolen hehtaarin alalta.

Noin puolet alueesta on sekametsälaidunta. Metsäkasvillisuus vallitsee, mutta myös lehtomaisuutta esiintyy. Toinen puoli alueesta on kallioista kuusihakaa. Haan alaosassa on puuttomia, niittymäisiä laikkuja, joilla tuore pienruohoniitty vallitsee, valtalajeinaan niittyleinikki, nurmirölli sekä huomionarvoiset ruusuruoho ja aholeinikki. Pieni osa haasta on karua mäkitervakko-, keltamaksaruoho- ja ahosuolaheinävaltaista kallioketoa. Huomionarvoisia kasveja ovat keltamatara sekä Hämeessä silmälläpidettävä hakarasara ja keväthanhikki.”

Saaren laidunniitty

” Stormin kulttuurihistoriallisesti merkittävässä kylässä, Marjasuonmaalla Rautaniemeen johtavan tien eteläpuolella, Saaren tilalla sijaitsee peltojen ympäröimä laaja laidunniitty. Kauan laidunnettu niitty on nykyisin lehmien laiduntama. Lievän alilaidunnuksen takia niitty on paikoin korkeaheinäinen. Niityltä on aika ajoin poistettu kiviä ja siellä on savilammikko, johon johdetaan vettä salaojia myöten.

Niityn huomionarvoisin piirre on kivisyys. Niukka pensasto koostuu katajista ja kiiltopajuista. Valtaosaltaan niitty on edustavaa tuoretta pienruohoniittyä, jonka valtalajeja ovat nurmirölli, hietakastikka, ketoneilikka sekä huomionarvoinen nurmitatar. Loput alueesta on vähemmän edustavaa, tuoretta heinäniittyä, jossa vallitsevat nurmilauha, leinikit, hiirenvirna ja hietakastikka. Nurmitattaren lisäksi muita huomionarvoisia kasveja ovat musta-apila, keltamatara ja aholeinikki."

Marjasuonvuoren metsälaidun

”Marjasuonmaan Marjasuonvuorella sijaitsee laaja ja vaihteleva, pääasiassa kuusivaltainen mustikkatyyppinen laidunnettu metsä. Metsässä on paljon lehtomaisia laikkuja, joissa kasvaa mm. kevätlinnunhernettä ja joitakin metsälehmuksia. Omistajan mukaan alueella asuu liito-orava. Metsä on ollut aiemmin lehmien laitumena, inventointikesänä 1993 sitä laidunsi kahdesta neljään mullikkaa.”

Marjasuonmaan laitumet

”Harraan tilalla sijaitsee melko kauan laidunnettu, kivinen perinnebiotooppi, jolla laidunsi inventointikesänä 1993 kymmenen lehmää. Kasvillisuudeltaan parasta osaa on tien länsipuolella sijaitseva, hieman rehevöitynyt heinäniitty, joka länsipäästään muuttuu ensin kuusihaaksi ja vähitellen kuusimetsälaitumeksi. Niityn valtalajeja ovat valkoapila, nurmirölli, nurmilauha, niittyleinikki, metsäkurjenpolvi ja kumina. Huomionarvoisia kasveja ovat nurmitatar, aholeinikki ja keltamatara.”